Ehdotus maabrändiksi Suomelle: ratifioitu YK:n sopimus alkuperäiskansojen oikeuksista

Viime päivinä on käynyt selväksi, ettei Suomi tule ratifioimaan YK:n sopimusta alkuperäiskansojen oikeuksista tällä hallituskaudella. Oikeusministeri Tuija Braxin mukaan oikeusministeriön pitkään valmistelema puitelaki kariutui keskustapuolueen vastustukseen. Toivottavasti asia ei kuitenkaan jää julkisuudessa tähän karuun toteamukseen, vaan keskustelu aiheesta jatkuu. Olisi myös mielenkiintoista kuulla yksityiskohtaisempi selonteko siitä, miksi sopimus on keskustalaisten mielestä niin vaikea hyväksyä. Voisiko joku selittää, please?

Sopimuksen hyväksymisen esteenä on vuosikausia jatkunut erimielisyys saamelaisten maaoikeuksista Ylä-Lapissa. Puitelaissa saamelaisille ei olisi annettu omistusoikeutta valtionmaihin, vaan ainoastaan heidän päätösvaltaansa maankäyttöön olisi lisätty. Maat pysyisivät siis valtiolla, mutta hallintaoikeutta siirrettäisiin saamelaiskäräjille. Lainsäädännön tavoitteena on huolehtia, etteivät saamelaisten oikeudet omaan kulttuuriinsa heikkene. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on Suomen perustuslakiin kirjattu. Maaoikeudet ovat kuitenkin todellinen taloudellisten ja kulttuuristen intressien konfliktivyyhti, joista ei hevillä päästä yksimielisyyteen. Eri puolilla maailmaa elävien (ja eläneiden) alkuperäiskansojen historiat ovat tämän toistuvasti paljastaneet. Kuten hyvin tiedämme, taistelu maaoikeuksista on esim. Pohjois-Amerikassa johtanut tilanteeseen, jossa alkuperäiskansat on ajettu reservaatteihin. Viime aikoina Suomessakin on uutisoitu mm. Kanadassa elävien alkuperäiskansojen aktivoitumisesta ja tyytymättömyydestä reservaattioloihin ja nykyiseen itsehallintomalliin (Intiaanit taas sotajalalla, Kaleva 10.10.2011).

Ikävä kyllä sekä Suomi että Ruotsi ovat häpeällisesti jättäneet allekirjoittamatta alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO 169 –sopimuksen. YK on jos useiden vuosien aikana moittinut Suomea tästä. EU-parlamentti on antanut asiasta lausunnon (20.1.), jossa se edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifioivan sopimuksen. Mikäli Suomi pidättäytyy sopimuksen allekirjoittamisesta ja jatkaa omalta osaltaan sooloilua, emme toimi ihmisoikeuksien edistämiseen sitoutuneen nykyaikaisen valtion tavoin. Nyt on syytä terästäytyä ja herätä tälle vuosituhannelle. Jos Suomessa aidosti halutaan edistää maabrändiä, niin olen täysin vakuuttunut siitä, että alkuperäiskansojemme oikeudet huomioiva ja ylipäätään vähemmistöjen ihmisoikeuksia arvostava politiikka toimii Snow Howta tai Drink Finlandia paremmin.