Ei työllisyysmäärärahojen leikkaukselle

Keskisuomalainen (21.10.) uutisoi näkyvästi Jyväskylän aikeita karsia työllisyysmäärärahojaan jopa kahdella miljoonalla eurolla ensi vuonna. Työllistettyjen määrä vähenisi sadalla - tai peräti 150:lla. Tähän suuntaan ei Jyväskylässä missään nimessä tule lähteä. Rahoitus on pidettävä edes nykyisellä tasolla.

Jyväskylä on kasvukeskus ja muuttovoittoinen paikkakunta. Samaan aikaan rasitteena on kuitenkin 1990-luvun laman ajoista periytynyt voimakas rakenteellinen työttömyys. Työvoiman kysyntä ja tarjonta ei kaikilta osin kohtaa. Pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy usein kiinteästi myös päihde- ja mielenterveysongelmat sekä sosiaalisen syrjäytymisen vaara. Nämä tekevät työelämään sijoittumisen pitkäaikaistyöttömien osalta vaikemmaksi. Resurssien vähentyessä myös esim. vammaisten ja maahanmuuttajien työllistyminen tulee haastavammaksi.

Ei työllisyysmäärärahojen leikkaukselle. Tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja, koulutusta, kuntoutusta ja sopivia työpaikkoja. Työllisyydestä huolehtiminen on sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kestävää kehitystä.

Arjen julmista tarinoista kohti yhdenvertaisempaa kuntaa

Arjen julmista tarinoista kohti yhdenvertaisempaa kuntaa

Vihreiden kunnallisvaaliohjelmassa tavoitellaan yhdenvertaista kuntaa, jossa ketään ei syrjitä esimerkiksi sukupuolen, iän, seksuaalisensuuntautumisen, kielen, kulttuurisen tai etnisen taustan vuoksi. Viime eduskuntavaaleissa mietin pitkään omaa ”pakollista” iskulausettani ja lukuisten sanaleikkien jälkeen jäljelle jäi ydinsanomani: Ihmisoikeudet. Nyt!

Tämän iskulauseen sisältöä haluan toteuttaa myös kunnallispolitiikan kautta. Ihmisoikeuksien rikkominen ja niiden toteutumattomuus on maailmanlaajuinen ongelma. Ruohonjuuritasolla se koskettaa kuitenkin yhtälailla kuntia ja meitä yksittäisiä ihmisiä jokapäiväisen arkemme pyörteissä.

Uudessa Jyväskylässä yhdeksi tärkeäksi asiaksi nousee monikulttuurisuus. Jyväskylään tarvitaan vihdoinkin kunnan tukema monikulttuurisuuskeskus. Monikulttuurisuuteen kuuluu erilaisten etnisten vähemmistöjen lisäksi myös esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Erilaiset perhemuodot perinteisen ydinperheen ohella ovat tätä päivää. Sateenkaariperheiden(esim. kahden naisen muodostaman perheen) yhdenvertaisista palveluista tulee pitää huolta myös uudessa Jyväskylässä. Perhemuotojen moninaisuuteen ja monikulttuurisuuteen on suhtauduttava entistä vakavammin niin neuvoloissa, päiväkodeissa kuin kouluissa kouluttamalla työntekijöitä ja keskustelemalla asioista avoimesti eri tahojen kesken. Pienistä päiväkotilapsista ja koululaisista kasvaa tällöin suurella todennäköisyydellä avarakatseisia ja ihmisten moninaisuuden tiedostavia aikuisia.

Paljon ei tarvitse kulmilla pyöriä huomatakseen merkkejä arkisista epäoikeudenmukaisuuksista, joissa ihmisoikeudet eivät toteudu: Kaupankassalla naispari ei voinut käyttää samaa etukorttia, koska heidän parisuhdettaan ei tunnistettu (tai tunnustettu) heterosuhteen kaltaiseksi. Etniseltä taustaltaan valtaväestöstä poikkeava joutui kestämään tuijotuksia ja huutoja kadulla. Ovi oli aivan liian raskas vammautuneen miehen yrittäessä sitä avata. Kaikki epäkohdat eivät ole kunnallisen päätöksenteon kautta suoraan ratkaistavissa, mutta kiinnittämällä sitkeästi huomiota kuntalaisten yhdenvertaisuuteen ja nostamalla epäoikeudenmukaisuuksia esiin, on mahdollista päästä ainakin piirun verran lähemmäs yhdenvertaista kuntaa.

Kunnallispolitiikkaa voi ja mielestäni pitää tehdä ihmisoikeuksien linssit silmillä.

Niina Simanainen, ehdokas nro 463, http://www.niinasimanainen.fi

Kuinka skulaa jatkossa joukkoliikenne?

Moni uutinen aiheutta minulle tätä nykyä päänsärkyä ja pahaa oloa. Eräs huolenaihe kuluvalta viikolta on uutinen linja-autoliikenteen ostomäärärahojen ja lipputukien vähennyksistä valtion ensi vuoden budjetissa. Valtion tuen väheneminen on johtamassa siihen, että ensi vuonna joudutaan lakkauttamaan satoja bussivuoroja. Tämän lisäksi kaupunki- ja seutulippujen tuki laskee nykyisestä.

Jos valtion tuki vähenee, niin kunnan on melkeinpä pakko satsata joukkoliikenteeseen enemmän. Miten mahtaa käydä uudessa Jyväskylässä? Mielestäni meidän on ehdottomasti panostettava joukkoliikenteen kehittämiseen Jyväskylässä ja koko Keski-Suomen alueella. Lippujen hinnat ovat jo nykyisellään aivan turhan korkeat. Edullisempi hinta houkuttelisi enemmän ihmisiä busseihin ja tämä vähentäisi myös osaltaan yksityisautoilua. Jyväskylän keskusta on nykyisin aivan turvoksissa autoista. Markettien pihat ovat suorastaan pelottavia automeriä. Onneksi meillä on sentään keskustassa edes kauppakadun kävelykadun pätkä – jonka jatkamista yliopiston kampukselle asti muuten lämpimästi kannatan.

Joukkoliikenteen tukemiseen toivon ja uskon löytyvän halukkuutta niin virkamiehiltä kuin kaikilta poliittisilta toimijoilta uudessa Jyväskylässä. Jos kerran ilmastovastuuta yhdessä kannetaan ja sitä koko ajan vain enemmän korostetaan, niin tässä jos missä on sen paikka. Ja valtio, hoi, kannattaisiko kuitenkin harkita asiaa vielä uudelleen?

Koiranelämää

Tänään 4.10. on vietetty maailman eläintenpäivää.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto nostaa erityisesti esiin luonnonvaraisten eläinten ahdingon ja luonnonvaraisten eläinten suojelun ja hoidon tärkeyden. SEY:n vaatimuksena on, että Suomeen tulisi perustaa valtakunnallinen hoitoloiden verkosto. Ei kuulosta lainkaan huonolta idealta. Tohdin nimittäin epäillä, ettei kovinkaan monen asiantuntemus riitä arvioimaan kohtaamansa luonnonvaraisen eläimen tarpeita, terveydentilaa ja mahdollista hoidon tarvetta. Hyvä aie voi joskus tehdä enemmän hallaa kuin hyvää.

Riittää sitä miettimistä ihan oman lemmikkieläimenkin suhteen. Olen saanut olla syyskuun alusta lähtien päivittäin seuraamassa koiranelämää. Olen pienen umpisuloisen 13-viikkoisen skottiterrierin onnellinen omistaja. Karla-pennun kanssa harjoitellaan kommunikointia, leikkimistä, ulkoilua ja reviirin laajentamista, opetellaan rajoja ja muita perusasioita. Usein huomaan ajattelevani omaa rajallisuuttani tai rajoitteisuuttani seuratessani pikkukoiran aidon kiinnostunutta ja avointa asennetta kaikkeen uuteen - ihmisiin, eläimiin, lentäviin lehtiin, tuulen huminaan, sateen ropinaan...

Siinä onkin haastetta...että voisi vain viskata kaikenmaailman inhorealismit, ennakkoasenteet, pessimismit ja negatiivisuudet huis hais pois vaan! Siperia opettaa, kuiskaa pieni piru korvan takana. Hiljaa, sanon minä ja toivon, että Karla voisi pitää avoimen suhtautumisensa ihmisiin ja muihin koiriin myös "isona koirana". Ja toivon, että voisin itsekin oppia tältä osin elämään koiranelämää :)

Lesboudesta luottamuspula? - tapaus Korhonen ja Lapin Kansa

Olen täysin pöyristynyt tämän päivän uutisesta, jossa kerrotaan Lapin Kansan päätoimittaja Johanna Korhosen potkuista. On nimittäin tullut ilmi sellainen pieni yksityiskohta Korhosen yksityiselämästä, että hänellä on puoliso ja kaksi lasta. Eikä tässä kaikki...tuo puoliso sattuu olemaan nainen, jonka kanssa hän on rekisteröinyt parisuhteensa.

Korhosen mukaan syy potkuille on hänen parisuhteensa naisen kanssa. Korhonen on kertonut MTV3:lle, että Alma Media tarjosi n.100 000 euroa, jos hän vaikenisi potkujensa syystä julkisuudessa. Pääluottamusmies Seija Lappalaisen mukaan henkilöstölle on kerrottu erottamisen syyksi luottamuspula. Lehden toimittajat tuntuvat sen sijaan hämmästelevät potkuja. Luottamuspulan varsinaiseksi syyksi kerrotaan se, että Korhonen olisi peitellyt puolisonsa olevan poliittisesti aktiivinen ja jopa ehdokkaana kuntavaaleissa. Eikös tällainen harvinaislaatuinen aktivismin laji yleensäkin ole julkisten salaisuuksien taidetta tällä kentällä?

Niinpä niin. Tuntuu todella kummalliselta ja pelottavalta, että tällaista voi edelleen tapahtua. Elämme sentään vuotta 2008! Seksuaalisten vähemmistöjen syrjintää ja epäyhdenvertaista kohtelua työelämässä on tutkittu lähivuosina Suomessakin ja tästä hyvänä esimerkkinä on työministeriön julkaisema artikkeliteos Lehtonen & Mustola (toim.): ”Eihän heterotkaan kerro…” Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. Työministeriö 2004

Korhonen kertoo oman tarinansa, vastapuoli omansa. Miksipä en uskoisi Korhosta? Kyse tällaisissa asioissa on viime kädessä ihmisoikeuksista. Odotan mielenkiinnolla, mihin lopputuloksiin käräjillä päästään. Ainakin minulta Korhonen saa valtavasti tsemppitoivotuksia taisteluun kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Älä anna periksi!

Kunnallisvaalit 2008

Niina tervehtii!

Sain kuin sainkin vihdoin luotua oman blogin! Kunnallisvaalit lähestyvät ja syys-lokakuun ajan ne tulevat varmasti myös näkymään kirjoituksissani monella tapaa. Pyrin kirjoittamaan säännöllisesti - niin usein kuin vain muilta kiireiltäni ehdin.