Joidenkin arvioiden mukaan jopa noin kymmenen prosenttia ikäluokasta ei jatka opintoja peruskoulun jälkeen. Nuorilla, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa, on suuri riski syrjäytyä työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta. Kaikilla nuorilla perheolot eivät anna turvaa tai kannusta kouluttautumaan. Yhteiskunnan tuki perheille on tarpeen, mutta tukitoimetkaan eivät tavoita tai auta kaikkia. Peruskoulun ja toisen asteen oppilaitosten oppilashuolto sekä opinto-ohjaus riittävät onneksi suurimmalle osalle nuorista, mutta kaikkien jatkokouluttautumista tällä ei taata. On todella tärkeä tavoittaa nämä nuoret, jotka eivät hakeudu peruskoulun jälkeen koulutukseen tai jättävät opintonsa kesken. Yhtenä toimenpiteenä voisi harkita oppivelvollisuusiän nostamista 18 ikävuoteen.
Monien näkemysten mukaan nuorten tulee jatkossakin voida valita oma koulutuspolkunsa 16 ikävuoden jälkeen. Yhteiskunnalla ei kuitenkaan ole riittävästi keinoja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten saamiseksi takaisin koulu- ja työmarkkinoille. Nämä nuoret ovat yleensä juuri peruskouluun opintonsa lopettaneita tai opintonsa keskeyttäneitä. Oppivelvollisuusiän nosto yhdessä toimivan oppilashuollon sekä opinto-ohjauksen kanssa takaisi sen, että jokaiselle löytyy jatkokoulutuspaikka. Mikäli oppivelvollisuusikää ei olla valmiita nostamaan, niin vähintäänkin tarvitaan nykyistä tehokkaampia seurantajärjestelmiä. Tässä voisimme ottaa mallia muista pohjoismaista. Esimerkiksi Ruotsissa kunnilla on vastuu seurata alle 20-vuotiaiden sijoittumista sen jälkeen kun heidän oppivelvollisuutensa loppuu.
Nykyisin työelämässä vaaditaan yhä enemmän erilaista osaamista ja taitoja. Peruskoulupohjalta ei työelämään oikein pääse kiinni. Jos oppivelvollisuusikää nostetaan, on yhteiskunnan taattava koulutuspaikka kaikille nuorille täysi-ikäiseksi saakka. Tämä koskettaa nimenomaan niiden nuorten elämää, jotka ovat aikeissa lopettaa koulunkäynnin liian varhain ja vaarassa syrjäytyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti