Globaalisti ajatellen naisten kohtaama epätasa-arvo ja ihmisoikeusrikkeet ovat lopultakin melko samanlaisia kaikkialla. Ne saavat vain erilaisia ilmenemismuotoja ja tapahtuvat eri paikoissa eri mittakaavassa. Väkivalta, hyväksikäyttö, alempi asema työmarkkinoilla, perheen ja työn yhdistämisen vaikeudet, aliedustus, näkymättömyys, ulkonäköpaineet, vähättely ja mitätöinti. Muun muassa näitä kaikkia naissukupuoleen kohdistuu selvästi miehiä yleisemmin (vaikka toki niitä miehiinkin kohdistuu).
Suomessa julkisessa keskustelussa törmää yhä yllättävän usein toteamukseen, että meillä tasa-arvo on jo niin pitkällä, ettei koko asiasta tarvitse olla huolissaan. Tällainen ajattelu on haitallista, koska se sulkee silmät monilta todellisilta ongelmilta. Se tuntuu nojaavan ajatukseen homogeenisesta Suomesta ja yhdestä yhtenäisestä sukupuolesta. Kumpikaan ajatus ei ole realistinen. Suomi on muuttunut entistä monikulttuurisemmaksi ja kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa. Monet ilmiöt ja asiat, joiden on ajateltu tapahtuvan vain ”siellä jossakin muualla, ei meillä”, tapahtuvat yhtä lailla täällä kotimaassa.
On tärkeä huomioida, että myöskään NAISET eivät ole mikään yksi ja yhtenäinen ryhmä. Naisia on monenlaisia. Epätasa-arvon paikat ja kokemukset voivat poiketa paljonkin toisistaan. Esimerkiksi kulttuurinen tausta, uskonto, ikä, vamma, seksuaalinen suuntautuminen tai - jopa niinkin ulkokohtainen seikka kuin - ulkonäkö voi vaikuttaa näihin kokemuksiin. Maahanmuuttajanaisten asemasta Suomessa on syytä keskustella yhä enemmän. Seksuaalivähemmistöihin kuuluville tulee saada tasa-arvoinen avioliittolaki ja adoptio-oikeudet. Vanhemmuuden kustannukset pitää vihdoin jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken. Naisedustus politiikassa ja yritysmaailmassa on saatava kasvamaan lähemmäs miesten vastaavaa tasoa. Naisvaltaisten alojen palkkaus tulee vihdoin saada kuntoon ja ns. nais- ja miesvaltaisten alojen eriytymistä pitää yrittää purkaa. Kaikkien naisten on saatava näyttää omalta itseltään, ei tarvitse pyrkiä näyttämään mallilta tai missiltä. Perhe tai äitiys ei ole myöskään naisen ainoa mitta, vaan yhtä hyvin se voi olla uraan panostava sinkkunainen.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä on otettava nykyistä paljon vahvempi ote erilaisten epätasa-arvoisuuksien konkreettiseksi poistamiseksi. Tähän liittyy myös yllä mainittujen toisiinsa kytkeytyvien epätasa-arvoa tuottavien tekijöiden tai ominaisuuksien selvempi tunnistaminen. Koulutus on yksi oiva keino lisätä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Tasa-arvokasvatusta tuleekin viedä yhä voimallisemmin päiväkoteihin ja kouluihin. Sukupuoli- ja tasa-arvokasvatuksen pitäisi olla selvästi integroituna koulujen opetussuunnitelmiin. Ja mikä tärkeää, tasa-arvon ja sukupuolen käsitteiden tulee olla tältä vuosituhannelta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti